Pedon kevät-kuulumisia!

Mie oon niiiiiin huono päivittämään tätä blogia. :D Yritän vähän skarpata. Viime kuun vaihteessa muutin konkkaronkan kanssa takaisin Rovaniemelle. Kiitos Turku ja erityisesti treenikaverit. Oli mukava kevät. :) ...aika menee ihan älyttömän nopeaa.

Aloitetaanpa Pedon kuulumisilla. Kaveri on kasvanu hurjasti ja on jo pian 7 kk. Iso mies. <3 Petosen kanssa ollaan tottisteltu, käyty puruissa leikkimässä maalimiehen kanssa, hakuiltu, tehty jälkeä, nähty koirakavereita, käyty mätsäreissä harjoittelemassa näyttelypuuhia ja yritetty opetella kävelemään nätisti remmissä. No, ainaki just yritetty on. :D

Pedon ykköslajiksi olen ajattelut hakua. Huhtikuun aikana kävin Pedon kanssa Juha Kauppisen opissa hakukoulutuksessa. Tätä ennen alla oli vain parikolme treenikertaa, joten lähtötilanne oli aikalailla nollissa. Koulutukseen kuului kolme eri treenikertaa viikon välein.

Lähtökohtana oli opettaa Peto käyttämään nenäänsä, tästä rakentuu koko harrastuksen pohja. Treenit rakensimme niin, että maalimies oli metsässä valmiina piilossa, eli näkölähtöjä ei otettu ja hyvä niin. Kuljin vastatuuleen Petoa liinassa pitäen serpentiinikuviota maalimiehelle päin ja heti, kun koira selvästi sai hajun, päästin sen menemään. Tämä oli itsellekin hyvä tekniikka, koska mun oli pakko lukea koiraa ja päästää sopivalla hetkellä se menemään hajun perässä.

Peto käyttää nenäänsä hyvin ja hoksasi hyvin nopeasti homman jujun. Melko nopeasti maalimies meni jo syvälle metsään, eikä Peto epäröinyt kauas menemistä yhtään. Ihmisillä on luontainen taipumus etsiä piilopaikkoja puiden juuresta. Pitää kiinnittää huomiota jatkossa siihen, että maalimiehet piiloutuvat mihin sattuu; esimerkiksi kuoppiin, keskelle ei mitään vain makaamaan, hakkuurisukasoihin tai umpipiiloihin,  ettei Peto opi etsimään vain puiden alta.

Peto on kauhean äänekäs ja reagoi kaikkeen äänellänsä. Haukkuilmaisu on kuin luotu sille. :D Ilmaisun opettelu kävi turhauman kautta. Aloitin ilmaisun opettamisen menemällä itse palkkarasia kädessä ja esillä kyykkyyn, ja Peto sai rasian auki vain haukkumalla. Opetin sen haukkumaan nimenomaan rasialle, enkä maalimiehelle ihmisenä. Rasian häivyttäminen voi tulla ongelmaksi, mutta se ei ole vielä ajankohtaista ennen kuin ilmaisu vahvistuu. :)

Nyt treeneissä keskitytään etsimisen ja ilmaisun vahvistamiseen (näitä treenataan erikseen eikä sekoiteta vielä keskenään), linjalla etenemiseen (sekä koira että varsinkin ohjaaja) sekä myötätuulen puolelta etsimiseen (Pedon pitää osata luottaa siihen, että se löytää hajun ja maalimiehen kyllä, vaikka haju ei tule keskilinjalle vastaan).

Seuraava hakuleiri on ensi viikonloppuna Rovaniemellä. Odotan innolla minkälaisia vinkkejä me saadaan ja miten edetään viikonlopun aikana. Lisäksi mun on taas pakko hehkuttaa meidän superia treeniporukkaa! Kivaa päästä koko viikonlopuksi loistavassa seurassa treenimään! :)

Nyt kun Turusta muutettiin pois, niin suojelun parissa jatketaan kesäkuusta alkaen Oulussa Harri Hatusen ryhmässä. Muutaman kerran olen käyttäny Petoa täällä Rovaniemellä SPL:n maalimies Jari Ruotsalaisen luona leikkimässä, mutta jatkossa pääpaino on Oulun pään treeneissä. Tämä laji on mulle aivan uusi, mutta kiinnostaa tositosi paljon. Toivottavasti me päästään pitkälle. :)

Hakukoiran alku. :) 

Peto 5 kk jäljellä. Kuva: Eini Meri

Peto 5 kk jäljellä. Kuva: Eini Meri

Peto 5 kk. Kuva: Eini Meri

Peto 5 kk. Kuva: Eini Meri

Peto 6,5 kk

Peto mätsärissä 10.5. Kuva: Jenni Peltokorpi

Äitinsä näköä. :) <3 Peto mätsärissä 10.5 Kuva: Jenni Peltokorpi

Peto 4.5. ekassa mätsärissä pentujen PUN4

Heitä, heitä, heitä jo se lelu! Peto 6,5 kk.

Niitti, Peto, Pipsa. <3

Niitin nouto

Niitin noudossa on monta ongelmaa: Kapulan saalistus, kapulalla leikkiminen ja varsinkin kapulan pureskelu. Hyvänä puolena kapulan nopea haku ja takaisin tuominen.

Vielä reilu kaksi vuotta sitten Niitti ei suostunut pitämään esineitä suussaan ollenkaan, vaan sylki kaikki sekunnin sadasosassa pois. Samaten sillä ei ollut koskaan tapana kantaa esineitä eikä se silloin vielä innostunut pallon tai keppien heittelystä sen suuremmin. Juoksi kyllä perään, mutta ei ottanut suuhun saati sitten tuonut minulle mitään koskaan takasin.

Monessa asiassa ollaan päästy kovalla työllä jo paljon eteenpäin, Niittihän kuitenkin tänä päivänä sekä noutaa että ottaa suuhunsa esineitä kuin esineitä, myös esim. metallia. Metallikapulakin nykyisin pysyy suussa ilman sylkemisreaktiota, vaikka neiti ei tiiviisti purren sitä pidäkään. Tällä hetkellä pallo, varsinkin vinkuva sellainen, on Niitsan mielestä paras palkka koskaan. Se tekisi mitä vain pallon eteen ja hakisi sitä loputtomiin. :)

Noutoa ollaan treenattu paremmaksi syksyllä aloitetuilla pitoharjoituksilla ja nyt keväällä mukaan otetulla iskunouto-tekniikalla. Ostin myös uuden, 1 kg:n painoisen kapulan sillä ajatuksella, että painavampaa  kapulaa on koiran ehkä helpompi pitää suussa rauhallisesti. Treenin tavoitteena on saada a) lisää vauhtia noutoon kokonaisuudessaan, b) siisti ja rauhallinen kapulan nosto maasta ja c) kapulan palauttaminen minulle varmalla ja rauhallisella otteella ilman pureskelua.

Sekä tokossa että luonnollisesti PK-tottiksessa Niitti tuo kapulan eteeni. Suurin ongelmakohta kapulan mälläämisessä on luovutusasennossa. Muuten olen saanut pureskelun jo kokonaan pois, mutta lähes poikkeuksetta koiran istuessa se aloittaa pureskelun. Olen huomannut, että Niitin palatessa luovuttamaan kapulaa ja istahtaessaan alas, se heittää päänsä taakse, jolloin kapula valahtaa takahampaille ja pureskelu on taattu.

Aloitin pitoharjoitukset pilkkomalla liikkeen osiin käänteisessä järjestyksessä. Käsken koiran istumaan ja siirryn itse sopivaan paikkaan, jotta luovutusasento on oikea. Niitti osaa kyllä tulla käskystä eteen, mutta en vaatinut siltä harjoitusten aluksi muuta, kuin pelkkää kapulan pitoa.

Luovutusasennossa olen tarjonnut kapulaa suuhun otettavaksi uudella käskyllä "Pidä" ja palkannut heti, kun pureskelu loppuu ja ote on rauhallinen vaihtamalla kapulan namipalkkaan ilman "Irti" -käskyä. Eli Niitti saa pudottaa kapulan ja ottaa namin. Näin siksi, että ilman "Irti"-käskyä palkkaan koiran juuri oikeasta asiasta: nimenomaan kapulan pitämisestä, eikä sen irroittamisesta. Tarjotessani kapulaa Niitti ottaa sen oikeaan paikkaan suuhunsa, eli juuri kulmureiden taakse.

Tämä tekniikka on tuottanut hyvin tulosta ja Niitti pitää kapulaa jopa minuutteja ilman pureskelua (mikä tuntuu ikuisuudelta! :D ). Satunnaisesti pientä pureskelua edelleen ilmenee, mutta se loppuu heti alkuunsa joko esim. käskyn toistamisella, kieltämällä tai käsien tuomisella kuonon ylä- ja alapuolille, toki silti ilman puristamista. Huomaan myös, että pureskelu alkaa helpommin, jos koiran kierrokset nousevat.

Iskunouto otettiin mukaan alkukeväästä. Olen toiminut niin, että tiputan kapulan kentälle tai lenkkipolun varteen ja pyydän sitten jossain vaiheessa koiraa tuomaan sen. Palkkana on superkiva, Niitin lemppari-pallo. Palkkaan koiran vaihtelevasti liikkeen eri kohdissa heittämällä pallon. Niitti saa siis edelleen tiputtaa kapulan ja vaihtaa palloon, joten palkka tulee juuri oikeasta asiasta eikä irroituksesta. Tämä tekniikka on tuonut Niitille lisää vauhtia, mutta myös pito on yhä parantunut.

Toissa viikolla kävin Niitin kanssa TPH:n ohjatussa, kilpaileville koirakoille tarkoitetussa tottisryhmässä kysymässä vinkkejä nouto-liikkeen parantamiseen. Selitin ongelmat ohjaajille ennen koiran tuomista kentälle. No, mitä tekee Niitti kentällä kapulan nähdessään? Noutaa sitä aivan täydellisesti ilman yhtäkään ongelmaa tai virhettä, tarjoaa sitä minulle oma-aloitteisesti moniamonia kertoja ja istuu koko treenin ajan kapula suussa pureskelematta sitä kertaakaan. Täh? ^^ Yritin kovasti selittää, että tämä ei ole minun koira eikä se yleensä näin hyvä ole.. :D Neiti oli kieltämättä tosi hieno ...tai vain vieraskorea ja hyvä näyttelijä... joten ohjaajat nauraen totesi, että eihän teillä mitään ongelmaa ole ja mitäs sitte seuraavaksi treenataan? :D

Ollaan me ahkerasti harjoiteltukin, kapula kulkee melkein jokaisella lenkillä mukana ja on Niitin mielestä kiva esine. :) Kyllä se siitä lutviutuu. Ü

Siitä se vaan paranee!

Kapulan pitoa lenkillä.

Niitti ja kapula. :) Häntä. <3

Niitti AVO1

Paikalla makaaminen - 9

Luokassa oli viisi koirakkoa ja paikkamakuussa kaikki kerralla. Niitti oli kahden uroksen keskellä, molemmat täysin tuntemattomia koiria. Paikkamakuu on Niitin vahvimpia liikkeitä ja vaikka treeni häiriön alaisena on jäänyt Turussa paljon vähemmälle, luotin siihen että koira pysyy maassa. Haistelua tai muuta sellaista se ei koskaan ole onneksi harrastanut, vaan terävästi aina jäänyt katsomaan mun perään pysyen samassa asennossa. Tällä kertaa kaikki koirakot pysyivät paikallaan, mutta yksi oli noussut istumaan. 

Piste lähti siitä, ettei Niitti mennyt samaan aikaan muiden kanssa maahan vaan sekunnin jäljessä. Muuten ei mitään moitittavaa.

Seuraaminen taluttimetta - 9

Seuraamisessa Niitillä on ollut viime kokeissa ongelmaa haahuilemisen kanssa. Vaikka treeneissä olisi mennyt hienosti, niin kokeissa on sitten kävelty miten sattuu ja mihin sattuu. Nyt seuraaminen oli hyvä ja haahuilu poissa; kontakti tosin putosi pari kertaa ja pientä vinoutta oli, plus että vasemalle käännyttäessä Niitti alkoi tekemään täyskäännöstä ja kiersi minut ympäri. :D Piste lähti tuosta kiertämisestä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä - 9

Liikkeestä maahanmeno oli myöskin hyvä, pientä vinoutta tässäkin. Piste lähti tuomarin mielestä hitaasta maahanmenosta. Ongelmana on aiemmin ollut hitaus maahanmenossa. Tätä on saatu jo paljon nopeammaksi eikä koira enää mene maahan istumisen kautta tassuja asetellen, vaan tipahtaa paremmin hissinä suoraan maahan. :)

Luoksetulo - 5,5

Noh.. Luoksetulossa taas Niitti ennakoi, eikä malttanut jäädä odottamaan seuraavaa käskyäni. Neiti kyllä pysähtyi käsimerkistä, mutta hetken päästä jatkoi matkaa suoraan sivulle. Tätä se ei ole ennen tehnyt; se on joko juossut pysähtymättä läpi tai pysähtynyt kokonaan. Tilanne oli niin outo, etten tajunnut antaa toista käsimerkkiä, jolloin pisteitä olisi lähtenyt vain tuplakäskyn verran eli kaksi. Muuten ok. Luoksetulo on yksi liikkeistä, joissa kerroin on suurin, joten vaikutus kokonaispisteisiin on iso.

Seisominen seuraamisen yhteydessä - 9,5

Liikkeestä seisominen oli täydellinen muuten, paitsi että paikalleen jäädessä Niitti liikutti etujalkoja askeleen verran sivulle ja jäi vinoon. Takajalat pysyivät paikallaan ja pysähtyminen oli hyvä. Tästä lähti puoli pistettä. Videolla näkyy, kuinka korjaan vinouden jäämällä kauemmas palatessa koiran viereen, jotta Niitti joutuu liikkumaan kokonaan tullessa sivulle ja näin ollen tulee sivulle suoraan. Tämä toimi, eikä vinosta perusasennosta lähtenyt lisää pisteitä.

Noutaminen - 7

Noutaminen on Niitin heikoin liike ja tätä treenataankin ahkerasti paremmaksi. Edistystä on tullut jo paljon, mutta liikkeen kokonaisuuden parantumisessa menee kauan. Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kokonaan oman blogin. :D No, lyhyesti sanottuna Niitillä on paha saalistaa kapula (tätä treenataan laittamalla/heittämällä kapula seinää vasten) ja pureskella sitä luovutusasennossa (ollaan saatu pureskelu jo hyvästi pois pelkkää pitoa ja luovutusta treenatessa, mutta se palaa heti kun otan kapulan heiton mukaan). Pureskelu on lisäksi saatu jo pois kapulan tuomisen ajalta, mutta luovutusasennossa sitä on siis edelleen. Eli pisteet lähti saalistushypystä kapulaa napattaessa ja mälläämisestä istuessa. Muuten ihan ok.

Kauko-ohjaus - 8

Kaukot olivat jälleen aivan täydelliset, takapää pysyi millin tarkkuudella liikkumatta paikallaan koko suorituksen ajan. Näissä Niitillä on hyvin tekniikka hallussa. :) En tiedä mitä ihmettä sitten tapahtui, mutta minun palatessa koiran viereen Niitti ei noussut "sivu"-käskyllä perusasentoon. Eikä toisellakaan käskyllä..! Tä? O.o Kolmannella käskyllä annoin lisäksi käsi-kehoituksen taputtamalla jalkaani, jolloin koira nousi kyllä. Aina se on toisella käskyllä noussut, jos tätä ongelmaa on ilmaantunut. Siitä lähti siis kaksi pistettä, harmi.

Estehyppy - 9,5

Hyppy oli hyvä, vaikka edelleen Niitti hypppäsi hieman vinoon esteen oikealle puolelle. Niitillä on ollut hyppytekniikassa ongelmana se, että se pyrkii kääntymään jo ilmassa ollessaan ja näin laskeutuu esteen sivuun eikä keskelle. Takaisin hypätessä se on joskus siis kiertänyt esteen, kun on ollut niin sivussa. Tätä on kuitenkin saatu paranneltua ja hyppy onnistui hyvin, Niitti jäi istumaan esteen taakse ja takaisin hypätessä tuli suoraan viereeni niinkuin pitääkin. En muista enää mitä tuomari sanoi ja mistä puoli pistettä lähti. ^^

Kokonaisvaikutus - 10

Tuomari oli tiukka täti eikä turhia pisteitä herunut kenellekään koirakolle. Tuloksena meille AVO1 pistein 165,5 ja sijoitus 2/5. Kokonaispisteisiin vaikuttaa suuresti luoksetulo ja nouto. Tuomari sanoi tykkäävänsä Niitistä ja meidän yhteistyöstä ja että koirasta näkee, että se tekee mielellään töitä. Hyvin se meni ja Niitti oli hieno beibe! :)

Ennen kehään menoa.

Loppukommentit.

Hopea ei ole häpeä. ;)

Murut. 

Peto 16 vkoa kisaturistina.

Video Niitti AVO1

Talviloma ja Niitti 4 vee!

Paljon uutta on tapahtunu parissa viikossa. Aika menee kyllä ihan mahdottoman nopeaa. Peto sai ensimmäisen rokotuksen ja oli reipas pikku poika koko operaation ajan. 

Ennen talvilomaa ja reissua Rovaniemelle käytiin Pedon kanssa DTT:n puruissa. Mulla kiinnostaa suojelun treenaaminen todella paljon, se kun on aivan uusi laji mulle. Mitä nyt parikolme kertaa olen treenejä käynyt sivusta seuraamassa, mutta muuten aivan uutta. Tosi kiva, että päästään kevään ajan mukaan Turun treeneihin ja saadaan hyvä startti tällekin lajille, tarkoitus on Rovaniemen treeniporukan kanssa jatkaa lajin parissa kesällä. Oli mielenkiintoista nähdä monentasoisia koirakoita, pennuista vanhempiin. Pedon ekat 'purut' meni aikalailla juuri niin, kuin arvasin ennustaa. Hevosmaneesi paikkana oli tosi kiinnostava ja kaikki mahdollinen hepankakka piti syödä. Maalimiehen kanssa leikittiin vähäsen ja pari haukkua Pedosta lähti, mutta voiton vei maneesi sisältöineen ja laidalla olevat ihmiset. No, maha ainakin tuli täyteen kakandeerusta. :D 

Junamatka Rovaniemelle oli täynnä jännitystä. Nukuin aamulla pommiin (...koska joku nimeltä mainitsematon pentu on syönyt puhelimen laturin, ja ilman virtaa herätyskello ei toimi ...ü) ja koko päivän aikataulu meni uusiksi. Juuri ennen junanlähtöä huomasin, että olen ostanut liput väärälle päivälle. No, onneksi saman illan junassa oli eläinvaunussa tilaa ja liput sai vaihdettua. Junanvaihtoon oli aikaa vain 5 min, ruuhkaisella Tampereen asemalla koko kolmikon ja tavaroiden kanssa en olisi pistänyt pahakseni, jos aikaa olisi ollut muutama minuutti enempi. Matkalla, tietenkin keskellä yötä, Pedolla meinas olla tylsää ja koko junavaunu sai kuulla "mulla-turhauttaa-mamma-tehdään-jotain-kivaa"- räyhäkohtauksen. :D Päästiin ehjinä perille. Kiva olla kotona. <3

Rollossa on paljon lunta ja ihanan lauhaa. Ollaan ulkoiltu paljon jäällä ja joka päivä Peto on saanut tutustua uuteen koirakaveriin. Mahtavaa, kun on kivoja ja erilaisia koirakavereita, joista penneli saa hyviä kokemuksia. 

Peto ja John

Jehu, Peto ja Pipsa

Niitti, Pipsa, Rocky, Peto, Tito ja Sunny

Hiihtämässä ollaan Niitin kanssa käyty parikolme kertaa, pitäen koko ajan yhtä välipäivää. Ongelmana on tällä hetkellä kuumuminen liikkeelle lähdössä. Onko vajaa parin kuukauden tauko saanut sen aikaan, vai mikä homma.. No, pelkkä metelin pitäminen olis vielä ok ja hallittavissa. Mutta äh, Niitti ei malta lähtötilanteessa pysyä remmin mitan edellä, vaan seilaa haukkuen ja pöristen edestakas mun viereen ja taas eteen. Lisäksi se tuppaa kuumuessaan hyppimään vasten ja näykkämään samalla reidestä. Auuuu ja kivoja mustelmia. Apuohjaajan kanssa tätä ongelmaa ei ole, kun koirasta pidetään kiinni siihen saakka, kunnes ollaan valmiina lähtöön. Sama toistuu, jos matkalla pysähdyn ja yritän lähteä uudelleen jatkamaan matkaa. Parin kilsan jälkeen kierrokset tasaantuu kivoiksi ja näykkiminen loppuu. Olis kiva, jos saisin tämän kokonaan pois ja voisin lähteä hiihtämään useammin yksinään ilman apuohjaajaa. Vinkkejä? ...lisäksi kiroan ladulla kävelijät ja kuoppien kaivajat. Oon menny nurin jo kolme kertaa, kun yhtäkkiä suksi tökkää. :D

Hiihtolenkki check! Musta polvi check!

Pipsa ja isä hiihtohommissa

Jäällä

Mun on pakko hehkuttaa meidän Rollon treeniporukkaa. Parempia ja aktiivisempia treenikavereita saa etsiä! Olen yrittänyt Turun päästä löytää hakuporukkaa, johon pääsis mukaan, mutta tähän mennessä ei ole tärpännyt. Kaikki ovat kuulemma talvitauolla ja jatkavat huhtikuun puolessa välissä.. Siis melkein kesällä..? O.o Metsäänhän pääsis nyt jo, kun lunta ei ole. No, huhtikuu on parempi kuin ei mitään. Sitä odotellessa. 

Pedon haku-uran ensimmäiset treenit korkattiin viikonloppuna kentällä ilmaisujen parissa. Lunta on niin paljon, ettei metsään vielä ole asiaa, mutta auratulla kentällä homma toimii siihen saakka, kunnes lumet sulaa. Peto oli hurjan reipas ja hieno penneli. Kentälle tultaessa pentu kävi iloisesti hyppien tervehtimässä kaikki ringissä seisovat maalimiehet, se on ihanan avoin eikä jännitä ihmisiä yhtään. Seuraavassa vaiheessa yksi maalimies kerrallaan meni kauemmas kyykkyyn ja lähetin Pedon matkaan maalimiehen hetsatessa pentua sekä jo juostessaan "piiloon" että kyykyssä ollessaan. Hienosti pentu juoksi reippaana suoraan jokaisen luokse, söi nannat eikä kiirehtinyt minun luokse takaisin. Muutaman kerran jälkeen otettiin hieman haukkua jo mukaan. Peto on niin äänekäs ja herkkä haukkumaan tilanteessa kuin tilanteessa, joten en kokenut ilmaisun mukaan ottamista hankalaksi. Ja hyvin Peto haukkuikin. Sillä on komea, kuuluva ääni ja tasainen haukku, mitkä on haukkuvalle hakukoiralle hyviä ominaisuuksia. :) Ilmoitin Pedon myös RPKK:n hakuleirille toukokuussa.

Niitin kanssa ollaan tokoiltu ahkerasti ennen ensi lauantain kokeita. Neiti on ollut superhyvä ja tehnyt töitä aivan onnessaan. Juoksun jälkeinen "masennus" on kokonaan ohi ja koira on parempi kuin viime koekauden lopussa.

Tänään käytiin kaikki koeliikkeet läpi Elinan toimiessa liikkurina. Nouto on edelleen huonoin suoritus. Vaikka olen saanut Niitin pitämään kapulaa nätisti pureskelematta luovutusasennossa, aloittaa se mälläämisen taas heti, kun otan kapulan heiton mukaan. Kuitenkin jotain pientä edistystä ollaan saatu aikaan tässäkin. Niitillä on paha tapa saalistaa heitetty kapula saalishypyllä ja se saattaa leikkiä sillä hetken, ennen kuin lähtee tuomaan sitä minulle takaisin. Olen tehnyt noutoharjoituksia osissa; pelkkiä kapulan pitoja luovutusasennossa ja noutoja niin, että en heitä kapulaa vaan asetan sen seinää vasten. Tällä tavalla saalistus ei onnistu (ainakaan niin hyvin, kun seinä tökkää vastaan) ja Niitin on pakko ottaa kapula nätisti suuhun. Ja niin se teki tänään, vaikka heitin kapulan! :) Kyllä se siitä paranee, mutta paljon työtä se vaatii. Whippii. Muut liikkeet meni hyvin.

Niitillä oli 15.2 4-vuotis synttärit. Viralliset posekuvat ovat tulossa, oon vähän hidas. Maksalaatikkokakku nakeilla oli kyllä, mutta ennen kuin sain kuvan siitä, Peto-penneli meni ja söi sen Niitsan nokan edestä. O.o :D Onnea Niitti-beibe! <3 

Niitti 7-viikkoisena

Niitti <3

Peto paikkamakuussa 

Petonen

Peto ja luoksetulo

Koko lauma umpihankilenkillä

Kaupunkikävelyjä ja hallitottistelua

Kaks viikkoa on menny paljon ulkoillessa, kelit on ollu pikkasen suotuisammat. Tein Pedolle myös villapaidan manttelin alle, johan tarkenee temmeltää. Tytöillä villaiset jo ovatki, mutta Pipsalle voisi väkertää uuden. Vaaleanpunaisen of course. :D

Joka aamupäivä käydään parin tunnin lenkki läheisillä pelloilla, jossa koirat voi huoletta juosta vapaana. Arkipäivisin tuohon aikaan muita ulkoilijoita on todella harvassa, mutta viikonloppuisin on porukkaa kuin pipoa. Petoa ei häiritse, vaikka läheltäkin menisi koirakko ohitse. Se ei ole edes yrittänyt lähteä kenenkään perään, vielä. Jos muut kulkijat ovat ihan vieressä, olen pyytänyt koirat luokse ja käskyn alle istumaan. Niitillä nyt ei kiinnosta muut, se vilkaisee ja antaa olla. Pedolla ei ole (vielä) kertaakaan kiinnostanut vilkaisua enempää, ja todella hyvin pysyy paikallaan mun vieressä. Pipsa on tästä kolmikosta se, jota kiinnostaa muut koirat eniten. Se myös silloin tällöin haukkuu (lähinnä remmissä), varsinkin jos joku aloittaa ensin, mutta muuten pysyy myös hyvin kuulolla eikä lähde perään / luokse. Tätä työstetään koko ajan ja neiti on parantanut tapojaan huomattavasti esim. alkukesään verrattuna. Niitillä on tapana pöristä muille koirille juoksuisena, harvoin muuten. Niitti tosin lähtee helposti mukaan, jos joku aloittaa haukkuseremonian ensin.

Luoksetuloja ja eteenmenoja pelloilla on aivan loistava tehdä. :) Ainoa harmi on, ettei sänkipellolla pääse tietenkään kunnolla piiloon, kun maasto on niin avaraa. Lisäksi remmikävely saa hyvää harjoitusta, kun muutama sata metriä pitää edestakaisin aina kävellä, jotta pääsee riekkumaan. Yllättävän hyvin kolmenki koiran kans kävelee remmilenkillä. Tosin välillä on remmit solmussa, kun penneli menee siksakkia. :D

Pennun kanssa ollaan käyty muutaman kerran kaupunkikävelyllä katselemassa keskustan menoa. Ollaan käyty ihmettelemässä ruuhkaliikennettä ja sen ääniä, jääkiekkoilijoita, etsitty erilaisia alustoja ja korkeuksia millä kävellä, hätäajoneuvot on tullu tutuksi, lastenvaunut, pyöräilijät.. kaikkea mahdollista. Reipas ja rohkea kaveri Peto kyllä on edelleen. :)

Rovaniemelle varasin junaliput hiihtolomaksi, 12.-24.2 ollaan pohjoisessa. Reenikaverit huomio, me tullaan mukaan loman ajaksi! Niitin tokokokeet on 22.2.

Viime viikolla kävin testaamassa TSAU:n hallin Liedossa. Lämmittämätön halli, joten pikkasen kylmä oli, mutta hyvin kaikki koirat teki töitä. Pipsa pääsi ekaa kertaa kokeileen agilityä ja oli aivan superloistava. Esteet, putki, keinu, A-este, puomi.. Kaikki meni ilman jännittämistä ja parin kerran jälkeen Pipsa juoksenteli puomia ja putkea jo itsekseen. Hieno kääpiö. :) Kunhan vielä ohjaaja hallitsee liikkeensä ja ymmärtää, miten ohjata koiraa radalla.. Opettelemista on, mutta uraa jatketaan. Ja tottakai tähtäimessä on kisat joskus tulevaisuudessa. Hauskaa oli.

Toopet pääsi tottistelemaan kahden australianpaimenkoiran kanssa. Hyvää häiriötä, äänekästä sellaista. :) Niittikin oli kuin unelma. Kyllä me kokeisiin mennään, ellei jotain kummallista tapahdu. Mentiin kaikki koeliikkeet läpi. Luoksetulon pysäytyksessä ei ollut enää ennakointia, mutta tällä kertaa Niitti häsläsi ja pysähtyminen venyi monta metriä liian pitkäksi. Toinen kerta olikin täydellinen: kova vauhti, pysähdys tasan merkin kohdalle ja suora sivulle tulo. Hyvä!

Liikkeestä maahanmenoa ollaan saatu paljon nopeammaksi ja hypyssä Niitti hyppää paremmin suoraan. Tekniikka on hieman parantunut eikä koira pyri enää kääntymään niin herkästi jo ennen laskeutumista esteen taakse. Kaukokäskyissä ollaan otettu treeneihin mukaan seisominen. Siihen pitäisi keksiä jokin järkevä käsimerkki, jota en sekoita muihin käskyihin. Paikallaanmakuu on hyvä ja vahva, vaikka halli oli kylmä ja häiriökoira nousi muutamaan kertaan vierestä istumaan, niin Niitti oli paikallaan hievahtamatta. Good!

Peto oli hieno myös eikä ollut häiriökoirista moksiskaan. Hyvin keskittyi ja tarjosi itse sivulle tuloa. Seuraamisessa imuttava käsi pystyy olla ylhäällä viime viikkoon verrattuna pidempään ilman, että kontakti tippuu tai paikka häilyy. Edistystä siis. :) Paikkamakuuharjoittelua ollaan tehty ruokakupilla. Niitin kanssa tein tietämättäni sen virheen, että opetin maahanmenon istumisen kautta ja tämä on kostautunut ongelmana esim. jäävän liikkeen hitautena. Pedolle maahanmenon opetin hissi-liikkeenä, jotta samat ongelmat ei toistuisi.

Saatiin myös seisotus-kuva Pedosta. Kiitos apukäsille! ;) En ymmärrä, miten ihmiset saa pennun seisomaan nätisti ja pysymään paikallaan. :D Kyllä me vielä opitaan ja mennään näyttelykehään, kun ikää on tarpeeksi.

Juniorit vauhdissa.

Petonen. 

Pipsa.

Niittiki oli "hetken paikoillaan" ja kuvassa näkyy koko koira. :D

Pretty boy.

Pipsanen.

Koko kolmikko odottamassa vapaa!-käskyä. 

Cup & Pint ja iltakaakaot.

Paljon liikkuvia pelaajia ja kovia ääniä.

Kävelyn jälkeen on väsy.

Peto 12 vkoa.

Peto 12 vkoa.

Hello Turku!

Sain vihdoin tehtyä kauan ajatuksissa olleen blogin. Lähinnä tämä on koirien treeniblogi, jonka avulla hahmotan itse enemmän harrastuksiin liittyviä asioita.

Puolitoista viikkoa sitten pakkasin autoon koirat ja tavarat ja muutin kevääksi Turkuun. Tavoitteena on koulusta paperit ulos ja ammatti kouraan kevään aikana, hieman riippuen opinnäytetyön aikataulusta. Lappiin on kyllä ikävä, mutta hyvin täälläkin saa aikaa kulumaan. Kolmen koiran kanssa ei ole tylsää hetkeä. :) Yksi iso hyvä puoli etelässä olossa on se, että suurin osa koiratapahtumista on lähempänä. Ilmoitin Pedon huhtikuussa hakuseminaariin Saloon ja tulevia näyttelyjä pidän silmällä myös. Hausta olisi tarkoitus tulla yksi Pedon päälajeista, joten seminaari on hyvä startti meidän uralle. 

Peto täytti jo 11 viikkoa. Aika menee todella nopeaa. Kakara on kasvanut mahdottomasti ja eka rokotuskin on tällä viikolla. Kohta mulla ei ole enää pentua, vaan komea nuori mies. :') 

Hallitreeneissä ollaan käyty kerran viikossa, lisäksi kelien mukaan treenattu pihalla. Kiva, kun olen päässyt heti muuton jälkeen mukaan treeneihin. Vaatii pientä totuttelua Rovaniemen treeneihin verrattuna, sillä täällä on tapana mennä vain yksi koira kerrallaan, kun pohjoisessa meillä saattaa olla kuusikin koirakkoa yhtä aikaa kentällä yhtä aikaa. Ainakin riittää silmäpareja katsomaan ja ohjaamaan, jos jotain menee pieleen. Me like!

"Virallisten" treenien ohella Pedon kanssa tehdään melkein jokaisella ruokailukerralla pientä tottista ja perus istu-maahan-seiso-paikka-hauku -käskyjen opettelua. Pentu tekee todella mielellään ja innoissaan töitä ruuan eteen. Peto on yhtä ahne kuin Niittikin ja se on vain hyvä asia. Seuraamisen alkeet ovat hyvin hanskassa. Kontakti ja paikka säilyy häiriössäkin, vaikka imuttava käsi käy välillä irti. Sivulla ollessa malttaa istua ja pitää kontaktia myös hyvin. Peto on kovin äänekäs lapsi ja käskystä haukkumisen kaveri oppi yhdestä opetushetkestä, haukkuva hakukoira tästä tulee. Niitillä käskystä haukkumiseen oppimiseen meni.. melkein kolme vuotta. :D Loistava penneli-poika. :)

Niitillä treenitaukoa on ollut nyt vajaa kolmisen kuukautta, mitä nyt silloin tällöin jotain pientä tottista ollaan tehty. Neidillä on ollut jokin ihme masennus-kausi menossa, joten olen suosiolla jättänyt treenit kokonaan pois. En tiedä liittyykö masennus joulukuisiin juoksuihin vai pennun tuloon. Pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että Niitti on taas oma itsensä. Ilmoitin Niitin, ehkä hieman uhkarohkeasti, toko-kokeisiin Tornioon hiihtolomalla helmikuun loppupuolella. Kyllä neiti liikkeet hyvin osaa, mutta masennus pitää saada pois ja viretaso kohdalleen ennen koetta. Voihan osallistuminen vielä perua, jos näyttää huonolta. No, katotaan.

Viikonloppuna käytiin moikkaamassa Pedon emää Milaa ja velipoikaa Herkkoa (Diamandin Amorpheus). Peto oli jonku verran vankempi kuin veljensä ja enemmän emänsä näköinen. Mila on mun mielestä tosi kaunis narttu, ja Peto onkin perinyt soman naaman. Se on sellainen pretty-boy. :)

No, pojilla ei oikein juttu kulkenut. Ja ikää on vasta 11 viikkoa. Reilun parin tunnin aikana kyllä selvisi, ettei pojat tule toimeen keskenään. Ne on niin samanluontoisia, luonnetta ja dominanssia riittää kyllä molemmilla. Kummatkin laittoivat jatkuvasti päänsä toisen sään päälle sekä hyppivät niskaan ja selkään. Vuorotellen molemmat raivostuivat eivätkä suostuneet jäämään alakynteen ja tappelupukareita sai erotella toisistaan muutaman minuutin välein. Ei taida tosiaan pojat enää "leikkiä" keskenään. Peto on kyllä nimensä veroinen nuori mies. Räyh! 

Peto 9-viikkoisena Rovaniemen treenihallilla.

Peto 10 vkoa luoksetulon harjoitus. Saksalaista verta löytyy. :D

Peto 11 vkoa seuraa.

Peto 11 vkoa, mutruhuuli.

Peto 11 vkoa sivulla.

Veljekset Herkko ja Peto.

Riiviö!

Niitti ja Peto 11 viikkoa.

Peto 11 viikkoa.

Onnea on unikaveri :)

Juniorit. 

Pieni. <3