Puolitoista viikkoa sitten pakkasin autoon koirat ja tavarat ja muutin kevääksi Turkuun. Tavoitteena on koulusta paperit ulos ja ammatti kouraan kevään aikana, hieman riippuen opinnäytetyön aikataulusta. Lappiin on kyllä ikävä, mutta hyvin täälläkin saa aikaa kulumaan. Kolmen koiran kanssa ei ole tylsää hetkeä. :) Yksi iso hyvä puoli etelässä olossa on se, että suurin osa koiratapahtumista on lähempänä. Ilmoitin Pedon huhtikuussa hakuseminaariin Saloon ja tulevia näyttelyjä pidän silmällä myös. Hausta olisi tarkoitus tulla yksi Pedon päälajeista, joten seminaari on hyvä startti meidän uralle.
Peto täytti jo 11 viikkoa. Aika menee todella nopeaa. Kakara on kasvanut mahdottomasti ja eka rokotuskin on tällä viikolla. Kohta mulla ei ole enää pentua, vaan komea nuori mies. :')
Hallitreeneissä ollaan käyty kerran viikossa, lisäksi kelien mukaan treenattu pihalla. Kiva, kun olen päässyt heti muuton jälkeen mukaan treeneihin. Vaatii pientä totuttelua Rovaniemen treeneihin verrattuna, sillä täällä on tapana mennä vain yksi koira kerrallaan, kun pohjoisessa meillä saattaa olla kuusikin koirakkoa yhtä aikaa kentällä yhtä aikaa. Ainakin riittää silmäpareja katsomaan ja ohjaamaan, jos jotain menee pieleen. Me like!
"Virallisten" treenien ohella Pedon kanssa tehdään melkein jokaisella ruokailukerralla pientä tottista ja perus istu-maahan-seiso-paikka-hauku -käskyjen opettelua. Pentu tekee todella mielellään ja innoissaan töitä ruuan eteen. Peto on yhtä ahne kuin Niittikin ja se on vain hyvä asia. Seuraamisen alkeet ovat hyvin hanskassa. Kontakti ja paikka säilyy häiriössäkin, vaikka imuttava käsi käy välillä irti. Sivulla ollessa malttaa istua ja pitää kontaktia myös hyvin. Peto on kovin äänekäs lapsi ja käskystä haukkumisen kaveri oppi yhdestä opetushetkestä, haukkuva hakukoira tästä tulee. Niitillä käskystä haukkumiseen oppimiseen meni.. melkein kolme vuotta. :D Loistava penneli-poika. :)
Niitillä treenitaukoa on ollut nyt vajaa kolmisen kuukautta, mitä nyt silloin tällöin jotain pientä tottista ollaan tehty. Neidillä on ollut jokin ihme masennus-kausi menossa, joten olen suosiolla jättänyt treenit kokonaan pois. En tiedä liittyykö masennus joulukuisiin juoksuihin vai pennun tuloon. Pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että Niitti on taas oma itsensä. Ilmoitin Niitin, ehkä hieman uhkarohkeasti, toko-kokeisiin Tornioon hiihtolomalla helmikuun loppupuolella. Kyllä neiti liikkeet hyvin osaa, mutta masennus pitää saada pois ja viretaso kohdalleen ennen koetta. Voihan osallistuminen vielä perua, jos näyttää huonolta. No, katotaan.
Viikonloppuna käytiin moikkaamassa Pedon emää Milaa ja velipoikaa Herkkoa (Diamandin Amorpheus). Peto oli jonku verran vankempi kuin veljensä ja enemmän emänsä näköinen. Mila on mun mielestä tosi kaunis narttu, ja Peto onkin perinyt soman naaman. Se on sellainen pretty-boy. :)
No, pojilla ei oikein juttu kulkenut. Ja ikää on vasta 11 viikkoa. Reilun parin tunnin aikana kyllä selvisi, ettei pojat tule toimeen keskenään. Ne on niin samanluontoisia, luonnetta ja dominanssia riittää kyllä molemmilla. Kummatkin laittoivat jatkuvasti päänsä toisen sään päälle sekä hyppivät niskaan ja selkään. Vuorotellen molemmat raivostuivat eivätkä suostuneet jäämään alakynteen ja tappelupukareita sai erotella toisistaan muutaman minuutin välein. Ei taida tosiaan pojat enää "leikkiä" keskenään. Peto on kyllä nimensä veroinen nuori mies. Räyh!
"Virallisten" treenien ohella Pedon kanssa tehdään melkein jokaisella ruokailukerralla pientä tottista ja perus istu-maahan-seiso-paikka-hauku -käskyjen opettelua. Pentu tekee todella mielellään ja innoissaan töitä ruuan eteen. Peto on yhtä ahne kuin Niittikin ja se on vain hyvä asia. Seuraamisen alkeet ovat hyvin hanskassa. Kontakti ja paikka säilyy häiriössäkin, vaikka imuttava käsi käy välillä irti. Sivulla ollessa malttaa istua ja pitää kontaktia myös hyvin. Peto on kovin äänekäs lapsi ja käskystä haukkumisen kaveri oppi yhdestä opetushetkestä, haukkuva hakukoira tästä tulee. Niitillä käskystä haukkumiseen oppimiseen meni.. melkein kolme vuotta. :D Loistava penneli-poika. :)
Niitillä treenitaukoa on ollut nyt vajaa kolmisen kuukautta, mitä nyt silloin tällöin jotain pientä tottista ollaan tehty. Neidillä on ollut jokin ihme masennus-kausi menossa, joten olen suosiolla jättänyt treenit kokonaan pois. En tiedä liittyykö masennus joulukuisiin juoksuihin vai pennun tuloon. Pikku hiljaa alkaa näyttää siltä, että Niitti on taas oma itsensä. Ilmoitin Niitin, ehkä hieman uhkarohkeasti, toko-kokeisiin Tornioon hiihtolomalla helmikuun loppupuolella. Kyllä neiti liikkeet hyvin osaa, mutta masennus pitää saada pois ja viretaso kohdalleen ennen koetta. Voihan osallistuminen vielä perua, jos näyttää huonolta. No, katotaan.
Viikonloppuna käytiin moikkaamassa Pedon emää Milaa ja velipoikaa Herkkoa (Diamandin Amorpheus). Peto oli jonku verran vankempi kuin veljensä ja enemmän emänsä näköinen. Mila on mun mielestä tosi kaunis narttu, ja Peto onkin perinyt soman naaman. Se on sellainen pretty-boy. :)
No, pojilla ei oikein juttu kulkenut. Ja ikää on vasta 11 viikkoa. Reilun parin tunnin aikana kyllä selvisi, ettei pojat tule toimeen keskenään. Ne on niin samanluontoisia, luonnetta ja dominanssia riittää kyllä molemmilla. Kummatkin laittoivat jatkuvasti päänsä toisen sään päälle sekä hyppivät niskaan ja selkään. Vuorotellen molemmat raivostuivat eivätkä suostuneet jäämään alakynteen ja tappelupukareita sai erotella toisistaan muutaman minuutin välein. Ei taida tosiaan pojat enää "leikkiä" keskenään. Peto on kyllä nimensä veroinen nuori mies. Räyh!
Peto 9-viikkoisena Rovaniemen treenihallilla.
Peto 10 vkoa luoksetulon harjoitus. Saksalaista verta löytyy. :D
Peto 11 vkoa seuraa.
Peto 11 vkoa, mutruhuuli.
Peto 11 vkoa sivulla.
Veljekset Herkko ja Peto.
Riiviö!
Niitti ja Peto 11 viikkoa.
Peto 11 viikkoa.
Onnea on unikaveri :)
Juniorit.
Pieni. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti